Hassu ja Kjerppe
Täytyy valitettavasti ilmoittaa, että joudun heinäkuun ajaksi jättämään nörtin elämän. Näin ollen tämänkin blogin aktivoiminen siirtyy loppukesälle. Samoin uuden Lammikon avajaiset. Mutta pidetäänpä hyvä kesä itse kukin!
Alla on järkyttävää videomatskua.
27.06.2007 / Elämä, Tv ja elokuva, Lammikko, Verilammikko 5 kommenttia
Nopea päättely
Tästä merkinnästä ei tule pitkä, sillä tuolistani tipahti juuri selkänoja. Elämän pieniä asioita oppii arvostamaan aina sillä hetkellä, kun ne menettää. Yksi hyvä esimerkki on maito. Se loppuu aina jossain vaiheessa viikkoa, mikä on ikävää. Satun olemaan mieletön maidon suurkuluttaja. Toinen elämän pieni ilo tulee tosiaankin tuolin selkänojasta. Vaikka siihen ei aina nojaisikaan, on lohdullista tietää, että selkärangan lepuuttaminen on minä tahansa hetkenä mahdollista.
Tosin tapahtuuhan sitä maailmassa pahempaakin, kuin selkänojan tippuminen tuolista tai maidon lop
Hetkinen, kyllähän maidon loppuminen on todella vakava asia. Jos maailmasta loppuisi maito, olisimme kenties aika hukassa. Ja jos selkänojattomia tuolejakin alkaisi esiintyä suuressa määrin, olisimme yhtälailla hukassa. Kuvitellaanpa tilanne, että yhdessäkään tuolissa tässä maailmassa ei olisi selkänojaa. Se johtaisi ennen pitkään selkärankojemme kipeytymiseen. Ihminen, joka istuu työssään 8 tuntia tietokoneella (vähän niin kuin minä vapaapäivinä!) joutuisi mielettömään rääkkiin, kun selkää saisi jännittää tunnista toiseen, päivästä ja viikosta toiseen.
Toisaalta asia ei ole aivan mustavalkoinen. Evoluutio on tähänkin asti kehittänyt ihmistä paremmin vallitsevaan ympäristöön soveltuvaksi. Selkänojaton maailma kehittäisi ajan kuluessa ihmisen selkärangasta todella kestävän ja väsymättömän.
Eli päätykäämme johtopäätökseen, että selkänojia ei tarvita. On jopa suotavaa, että ne kiskotaan tuoleista irti. Ja nyt lenkille.
12.06.2007 / Elämä 2 kommenttia
Elokuvamies iskee kolmesti
Enpä olekaan tullut maininneeksi, että selvisin tuossa ohimennen ylioppilaaksi. Kuten kuvastakin voi päätellä, valmistujaispäivänä hymy oli meikäläisellä herkässä.
(Jottei kenellekään jää vääriä luuloja mainittakoon, että käytän kuvassa peruukkia. Eikä ilmekään ole ihan sellainen, jonka minä tahansa päivänä voi kasvoillani bongata.)
Yo-juhlien jälkeen olo oli tavallaan helpottunut. Kaikki hössötys ja juhlajärjestelyt päättyivät. Lukiostakin pääsi lopulta täysin irti, vaikkakaan ei sillä, että lukioaika olisi niin kaamea ollut. Nyt vasta vähitellen alkaa ihmetys nousta; lukio-ympyrät ovat nyt kokonaan takanapäin ja kaikki, mitä on edessä, on uutta. Jännää. Tosiaankin jännää vuotta olen nyt elämässä. Olen nimittäin jättänyt koko vuoden tyhjäksi. “Vapaus” käynnistyy nyt kesällä, joka on täynnä kivoja asioita. Kaiken Keskellä -ryhmämme on heittäytynyt hyvinkin tuotteliaaksi, mikä tarkoittaa sitä, että syksy tuo tullessaan kaksi meidän tekemää elokuvaa, toinen niistä tosin dokumenttielokuva. Mutta niistä ei vielä sen enempää.
Nyt on ajankohtaisena asiana elokuva, jonka paukautan nettiin heinäkuussa. Se on ihka omaa tuotantoani, ja sitä on tehty pitkään. Joskin tuotanto venyi ihan ja vain siitä syystä, että näyttelijät (siskot) suvaitsivat olla paikalla korkeintaan kahtena viikonloppuna kuussa. Mitään mieletöntä taidonnäytettä älkää odottako. Mutta on elokuvaan kuitenkin toivottavasti saatu se kaikki outous ja hulluus, mikä tekijöissäkin velloo.
Tuolla kuvalla on jotain tekemistä kyseisen elokuvan kanssa. Kuten on myös eräällä blogilla.
11.06.2007 / Elämä, Tv ja elokuva 2 kommenttia
« Vanhemman jutut Uudemmat jutut »
Casino-pelit valtaavat alaa Internetissä. Oletko kokeillut?