Tiistaina 2. lokakuuta 2007 kategoriassa Tv ja elokuva
Mielestäni leffalla pitää olla sanoma.
Joku random.
Olen miettinyt tätä ennenkin, ja itselleni elokuvan tekijänä aihe nousee pinnalle tasaisin väliajoin. Pitääkö leffalla olla sanoma? Pitääkö sen viestittää katsojalle jokin hieno ajatus tai kenties opettaa jotakin? Jäin taas miettimään asiaa, kun törmäsin netissä kommenttiin, jonka mukaan sanoma on oltava.
Kun teen leffaa, en koskaan tee sitä välittääkseni jotain tiettyä sanomaa kenellekään. Ylipäätään en koe mukavaksi puuhaksi ruveta pukemaan elokuvien sanomaa sanoiksi. Muistan, kun yläasteen äidinkielen tunneilla katsottiin toisinaan elokuvia ja analysoitiin ne läpikotaisin. Sanoma oli aina yksi analysoinnin kohde, ja siinä sitä sitten yritettiin tiivistää leffa kaikessa moniulotteisuudessaan pariin lauseeseen. Kaiketi on olemassa myös jonkin tietyn tai tiettyjen sanomien pohjalle rakennettuja elokuvia, mutta minun on vaikea uskoa näin tapahtuneen valtaosassa teoksista. Elokuvalla toki halutaan vaikuttaa katsojaan ja parhaimmassa tilanteessa onnistutaan jopa muuttamaan katsojan maailmankuvaa. Itsekin haluan vaikuttaa elokuvani yleisöön, ja haluan tehdä sen vaikuttamalla heidän tunteisiin. Sitähän elokuva on: turvallinen tapa kokea erilaisia tunteita. Mitä suurempia tunteita elokuva herättää, sitä suurempi elämys se on ja sitä paremmat mahdollisuudet sillä on vaikuttaa ihmismieleen pysyvämminkin.
Jos nyt jatketaan minun mielipiteessä, niin elokuvilla on toki sanomansa, mutta ne eivät ole minkään mietinnän tuloksena leffoihin lykätty. Näin uskoisin, ja ainakin omalla kohdallani asia on juurikin niin, että sanoma syntyy käsikirjoitusta tehdessä itsestään; en mieti missään vaiheessa, minkä sanoman tahdon katsojalle välittää - sanomahan on jotain, joka syntyy itsestään, mutta voi jäädä hämäräksi jopa minulle itselleni. Pääasiana pidän sitä, että onnistun välittämään palan itsestäni jollekin muulle. Yksittäisten ajatusten ja sanomien siirtyminen on toissijaista, eikö elokuvan tarkoitus ole vain ja ainoastaan viedä katsoja hetkeksi toiseen maailmaan? Ja taitavimmat tekijät vievät katsojansa sinne vähän pysyvämminkin.
Simppeli kysymys: Tahdotko löytää elokuvasta sanoman?
Bitten
Minkä takia elokuvalla pitää olla sanoma? Elokuva voi olla elokuva ilman sanomaakin. Eri elokuvilla on eri tarkoituksia (esim. viihdyttäminen, ajatusten herättäminen jne.) ja se tekee elokuvatarjonnasta monipuolista. Miksi jokaisella elokuvalla pitäisi olla sanoma? Eikö elokuvan teko olisi silloin jonkin tapaista väkisin tehtyä saarnausta?
Elokuvat, joilla on sanoma, ovat yleensä suht. kunnioitettavia teoksia, mutta entä jos elokuvan tekijöillä ei ole mitään sanottavaa? Sen sanoman pistäminen väkisin elokuvaan on yksinkertaisesti sanottuna järjetöntä.
Ja kysymykseesi vastaten: En halua löytää elokuvasta sanomaa, ellen tarkoituksella etsi elokuvaa, jolla on joku tietty sanoma. En kuitenkaan pahastu ollenkaan, jos elokuvalla on sanoma, varsinkaan jos siinä sanomassa on järkeä.
02.10.07 klo 18:08
Anda
Minä jyrsin aina kynsiäni, kun pitäisi etsiä elokuvan sanomaa. (Tai kirjan.) Olen tottunut siihen, että katson elokuvaa kokonaisuutena enkä pilko sitä osiin. On jotenkin keinotekoista tiivistää elokuvan sanoma tms. pariin lauseeseen, kun todennäköisesti elokuvan tekijät eivät ole ajatelleet koko sanomaa, enemmänkin juonta, tarinan kantavuutta, muuta sellaista. En minäkään ajattele elokuva- tai näytelmäkäsikirjoituksia kirjoittaessani sitä sanomaa, minä ajattelen lopputulosta. Tarinaa. Toteutusta.
Toki sanoma saa olla, mutta ei sitä minusta pitäisi kaivaa esiin väkisin. Ei silmiäkään kaiveta päästä väkisin, jotta nähdään, mitä niiden takana on. Sanoma on selvä jos on, ja jos ei - no, ei se tee elokuvasta huonoa. Ennemminkin elokuva on huono, jos se kiertyy liikaa ja liian tarkoituksellisesti yhden tietyn sanoman ympärille.
02.10.07 klo 18:44
Niina
Hyvä elokuva tarjoaa kokemuksen. Kokemus voi olla tunne-elämys tai uusi oivallus. Mielestäni uuden oivalluksen takana on sanoma, joka halutaan katsojalle välittää. Elokuvalla ikään kuin johdatellaan katsoja tajuamaan (tai kysymään) jotain, mitä ei ehkä ole aiemmin tullut ajatelleeksi. Usein pidän tällaisia elokuvia hyvinä, jotka tavallaan antavat minulle jotain.
Hyvä elokuva voi kuitenkin olla myös puhtaasti vain viihdyttävä tai tunteisiin vaikuttava, ilman että se mullistaa maailmaani jollain uniikilla kuningasajatuksella.
02.10.07 klo 20:04