Tiistaina 12. kesäkuuta 2007 kategoriassa Elämä
Tästä merkinnästä ei tule pitkä, sillä tuolistani tipahti juuri selkänoja. Elämän pieniä asioita oppii arvostamaan aina sillä hetkellä, kun ne menettää. Yksi hyvä esimerkki on maito. Se loppuu aina jossain vaiheessa viikkoa, mikä on ikävää. Satun olemaan mieletön maidon suurkuluttaja. Toinen elämän pieni ilo tulee tosiaankin tuolin selkänojasta. Vaikka siihen ei aina nojaisikaan, on lohdullista tietää, että selkärangan lepuuttaminen on minä tahansa hetkenä mahdollista.
Tosin tapahtuuhan sitä maailmassa pahempaakin, kuin selkänojan tippuminen tuolista tai maidon lop
Hetkinen, kyllähän maidon loppuminen on todella vakava asia. Jos maailmasta loppuisi maito, olisimme kenties aika hukassa. Ja jos selkänojattomia tuolejakin alkaisi esiintyä suuressa määrin, olisimme yhtälailla hukassa. Kuvitellaanpa tilanne, että yhdessäkään tuolissa tässä maailmassa ei olisi selkänojaa. Se johtaisi ennen pitkään selkärankojemme kipeytymiseen. Ihminen, joka istuu työssään 8 tuntia tietokoneella (vähän niin kuin minä vapaapäivinä!) joutuisi mielettömään rääkkiin, kun selkää saisi jännittää tunnista toiseen, päivästä ja viikosta toiseen.
Toisaalta asia ei ole aivan mustavalkoinen. Evoluutio on tähänkin asti kehittänyt ihmistä paremmin vallitsevaan ympäristöön soveltuvaksi. Selkänojaton maailma kehittäisi ajan kuluessa ihmisen selkärangasta todella kestävän ja väsymättömän.
Eli päätykäämme johtopäätökseen, että selkänojia ei tarvita. On jopa suotavaa, että ne kiskotaan tuoleista irti. Ja nyt lenkille.
Simo
Mielenkiintoinen teoria..
Itsekkin olen maidon suurkuluttaja, ja kyllä se aina enemmän tai vähemmän harmittaa jos on juuri syömässä ja kaadat maitoa lasiin ja se täyttyy vain puoliksi.
14.06.07 klo 07:35
Meitsi
Aloin heti kiskomaan selkänojaa irti työtuolistani. Kiitti vinkistä!
02.07.07 klo 14:11