Perjantaina 5. tammikuuta 2007 kategoriassa Elämä
Olipa kerran neljä poikaa. Sattuivatpa olemaan tänään, ja toivon mukaan me kaikki olemme vielä tälläkin hetkellä. Siinä me olimme, minä ja kolme arviolta 7 vuotiasta poikaa. Joskin kaikki ala-asteelaiset näyttävät nykyään yliluonnollisen nuorilta, joten arviot tahtovat mennä aina metsikköön. Mutta sillalla olimme, minä kävelemässä reipasta tahtia kohti kotia ja pikkupojat matkalla minne lie. Pojat olivat tehneet löytöjä, yksi heistä kantoi polleana autonrengasta, vanteetonta sellaista. Kaksi muuta poikaa olivat jo ohittaneet sillan ja tepastelivat reilusti edellä. Kävellessäni rengasta kantavan pojan ohi, poika pysähtyi alkaen tuijottaa sillalta alas.
Kohta ohitin kaksi muuta poikaa, jotka parhaillaan huutelivat yhä sillalla seisovalle pojalle. Sillalla seisova poika oli päättänyt järjestää hieman draamaa perustorstaipäivään ja odotteli sopivaa hetkeä toimintansa loppuun suorittamiselle. Poikien jutustelujen perusteella tajusin, että kohta saattaapi tuulilasille lävähtävä rengas yllättää sillan alapuolella viilettävän auton.
Niinpä meillä oli perustorstaipäivälle valmiina kaikki draaman ainekset ja perhosvaikutuksen loppuhuipentuma. Kun perhonen räpäyttää siipiään Floridassa, heittää Suomen Jussi autonsa kuluneen renkaan metsään. Joitakin vuorokausia myöhemmin rengas lentää pahimpaan ruuhka-aikaan sillalta tielle, ja hätäisen väistöliikkeen takia työpäiväänsä päättelevä Meikäläisen Matti ajaa bemarinsa vastaan tulevaa rekkaa päin. Matti kuolee välittömästi, ja rekkakuski menettää mielenterveytensä. Onnettomuuden vaikutus leviää uhrien omaisiin, ja yksi jos toinenkin masentuu ja ratkeaa ryyppäämään. Tällä välin Jussi ajaa tyytyväisenä uusilla pitävillä renkaillaan autuaan tietämättömänä aiheuttamastaan harmista ja pahasta olosta.
Mutta ennen edellissä kappaleessa selostamani tapahtumaketjun traagisinta osuutta tapahtuukin yllätyskäänne! Perhonen räpäyttää siipiään Australiassa, ja minä käännyn katsomaan sillalla seisovaan poikaan. Poika pitelee rengasta käsissään sen näköisenä, että voisi heittää sen alas minä hetkenä hyvänsä. Huomatessaan katseeni, poika lykkää kuitenkin tekoa ja laskee renkaan turvalliselle puolelle kaidetta. Minä käännän katseeni takaisin eteenpäin ja liukenen paikalta.
Joitakin metrejä myöhemmin kuulen huudon, joka kiinnittää huomioni taas sillan tapahtumiin. Katseeni kääntyy, ja näen sillalla edelleen pojan, joskin rengas on poissa. Kaikkien kolmen pojan kasvoilla on iloinen virne.
En kuule sillan alta rysähdyksiä tai jarrujen kiljumista. Näin ehkäpä siksi, että se Floridalainen perhonen ei ole maailman ainut perhonen. Pakka meni sekaisin.
Random
Perhoset jaetaan tavallisesti eri ryhmiin: aitoperhosiin (Ditrysia) ja muutamaan muuhun suhteellisen alkeelliseen ryhmään. Kiitos wikipedialle.
11.01.07 klo 17:17