Maanantaina 4. joulukuuta 2006 kategoriassa Elämä / Maanantai
Oksetus loppui, mutta kouluun päästyäni alkoi huimaus. On tämä kummallista. No, minestronekeitolla olo koheni.
Kävin tänään aikalailla turhaan koululla; sitä yhtäkään tuntia ei ollut, ainoastaan itsenäisyysjuhla, jossa sitten muodon vuoksi kävin istumassa. Siellä kuuli taas sotaveteraanin kertomuksia sota-ajoista, samanlaista jauhamista kuin aina. Tällä kertaa kävin miettimään, että miehen sanat ovat kuitenkin totta. Hän on oikeasti elänyt sellaista elämää sellaisena aikana. Se on ollut hänen maailmansa pitkään, eikä hän nyt vain lämpimikseen puhele, mitä sylki suuhun tuo.
Sitä tulee arvostettua vanhoja ihmisiä liian vähän. On vaikea ymmärtää, vaikea käsittää sodan olleen joskus todellisuutta. Nytkin puhelen tässä viisaita, mutten kuitenkaan oikeasti tajua yhtään mitään. Oma elämä ja maailma on ollut niin erilainen; loppujen lopuksi hyvin helppo ja mutkaton. Ei ole koskaan tarvinnut totutella ajatukseen, että hengen voi menettää minä hetkenä hyvänsä. Ja se on hieno asia, josta todellakin pitäisi olla kiitollinen. On kuitenkin hyvin vaikeaa olla kiitollinen jostain sellaisesta, johon on täysin tottunut. Melko mahdotonta.
Saarna loppuu tähän. Jatketaan iloisilla asioilla.
Selvisin hengissä Lappeenrannasta. Tietysti, olenhan niin loistava kuski. En kuitenkaan vieläkään käännellyt päätäni riittävästi, ainakaan paikoittain. Ei voi mitään. Isolla tiellä oli hauska ajella satasta, vaikka olikin pimeää ja satoi vettä.
Aamulla en löytänyt sijaisreppua, joten ängin kynän ja kumin taskuun (turhaan). Reppuni löytyi koulun käytävältä, se näytti aika orvolta. Pääsi viimein kotiin. Sitten minä kuolin.
Nyt edessä möllöttää kaksi vapaapäivää. Niistä olen onnellinen, vaikka edellisen kappaleen viimeisen virkkeen mukaan olenkin kuollut. Se virke, se ei vastaa todellisuutta. Jonain päivänä se kuitenkin vastaa, joten onpahan valmiiksi kirjoitettu.
Petri
Sodasta puheen ollen, olen nimittäin nähnyt värillistä kuvamateriaalia siitä legendaarisesta Tuntematon Sotilas -elokuvasta. Siitä taisi olla tuolla YouTube-palvelussa videoklippi. Värimaailma ei ollut hääppöinen, mutta se toi huomattavasti syvyyttä elokuvaan. Olisikohan ollut jälkikäteen väritetty videoklippi?
05.12.06 klo 00:39
Miika
Onhan tuosta Tuntemattomasta tehty se remake, joka on värillinen. Vai oliko klippi ihan siitä alkuperäisestä Edvin Laineen elokuvasta?
05.12.06 klo 01:03
Petri
Se oli siis ihan alkuperäisestä filmistä värillinen versio. Muistan klipistä vain kohtauksen, jossa suomalaiset olivat suolla ja se mikä lie joukkueenjohtaja huutaa “Hakkaa päälle Pohjan poika!” — kaikki näkyi väreissä.
(Huomenna taas TV2 näyttää kello 12.45 lähtien elokuvan mv-versiota.)
05.12.06 klo 17:50
Niina
aaa.. ootsie tehny itsarin ku ei uusia bloggauksia kuulu?
14.12.06 klo 20:10
Miika
Nein, ich habe kein Selbstmord gemacht. Ich bin gute Shüler gewesen, also.. Plääh. Kiirettä on pitänyt.
14.12.06 klo 20:24
Meitsi
Oho
18.12.06 klo 11:17