Keskiviikkona 25. lokakuuta 2006 kategoriassa Elämä / Verilammikko

Taisin onnistua äsken löytämään jääkaapista jauhelihariisipasteijan. Useimmiten olen huonommalla tuurilla valinnut jauhelihariisipaprikasipulipasteijan, jollaisessa nuo kaksi extratäytettä ovat jo vähän liikaa.

Eilen ketutti, tänään ei. Pahinta on itse asiassa se, kun syytä ketutukseen ei tarkalleen edes tiedä. Sehän se vasta ketuttaakin. Ketuttaminenkin alkaa siis ketuttaa, ja syntyy ikävä noidankehä, joka päättyy vasta, kun tappaa ne ketut. Ravistelee jaloista. Potkii kuoliaaksi.

Mietin tänään hetken, että jospa kuitenkin heittäisin menemään vanhat merkinnät täältä ja aloittaisin puhtaalta pöydältä. Tajusin kuitenkin, ettei siinä ole mitään järkeä. Se olisi jonkinlaista menneisyyden pakenemista. Eivätkä ne niin kutsutut huonot merkinnät ketään muita häiritse kuin minua ja tulen sitä paitsi jatkossakin kirjoittamaan vielä monta huonoa merkintää. Ja onhan se silloin 80-vuotiaana (jolloin siis bloggaan edelleen, ihan kahdella g:llä) mukavaa, kun kaikki elämän kirjoitukset ovat samassa blogissa siistissä järjestyksessä, eivätkä pirstoutuneena useisiin blogeihin ja tietokantoihin.

2 kommenttia

  • Simba

    Ei ole kerinnyt täälläkään käymän, joten nyt vasta huomasin tämä u p e a n ulkoasun.
    Nice job.

    27.10.06 klo 09:03

  • Miika

    Kiitokset.

    27.10.06 klo 12:22

Jätä kommentti