Lauantaina 9. syyskuuta 2006 kategoriassa Elämä
Hetken mielijohde on hyvä johde. Sen johtamana päätin kirjoittaa tänään toisenkin merkinnän. Kirjoitan tämän myös sen takia, että olen päässyt äskettäin hyvään kirjoitusfiilikseen ja toisekseen tahdon tuon alempana lojuvan huonon runon vähämmän näkyvälle paikalle. Jos et siis vielä ole huomannut, niin tuossa alapuolella hengailee myös toinen tänään kirjoitettu merkintä.
Nyt sataa. Sataa todennäköisesti aika monessakin kolkassa ympäri Suomea. Olen ehkä outo, mutta pidän paljon tällaisista ilmoista. Poikkeuksia tietysti löytyy, mutta tällaisina mukavina kotipäivinä pidän todella paljon jos ulkona on huono sää. Mitä suurempi myrsky, sen parempi. Ukkonen puolestaan ei ole mukava, koska silloin on sammutettava sähkölaitteet. Nyt on täydellinen sää, sataa ja tuulee.
Olen tämän päivän yksin kotona, joka tekee tästä lauantaista aivan fantastisen. Mainoksetkin ehdin jakaa jo eilen, joten olen saanut lojua koko päivän kotona, ja tulen lojumaan loppuun asti. Olen irroittanut kotiteatterisarjasta subwooferin, liittänyt sen tietokoneeseen ja popitellut Humanea, Sunrise Avenuea, Olavi Uusivirtaa ja Zen Cafeta. Olen siirtänyt subwooferin takaisin kotiteatterisarjaan ja katsonut Yksi lensi yli käenpesän -elokuvan. Hyvää musiikkia, hyvä elokuva.
Tänäänkin tarkoituksenani on opiskella englantia koko päivä, mutta tällä kertaa se on mielekästä; katselen vain elokuvia ilman tekstityksiä. Maanantaina on englannin kuuntelut, joten yritän päästä nyt sinuksi tuon englannin kielen kuulemisen kanssa.
Ajattelin tällä viikolla, että voisin perustaa uuden blogin. Sellaisen salaisen. Sellaisen, jossa voisin puhua anonyyminä mistä tahansa. Aina tasaisin väliajoin harkitsen tuollaisen blogin perustamista ja punnitsen sen hyviä ja huonoja puolia. Nytkin kuitenkin päädyin jatkamaan bloggaamista omalla nimelläni. Haluan saada kaiken kunnian blogistani enkä tahtoisi salailla sen olemassa oloa. Ei sitä silti koskaan tiedä jos innostuisin jonain onnettomana päivänä anonyymin blogin perustamaan, en asiasta toki täälläkään ilmoittaisi.
Kunpa jonain päivänä ei enää tarvitsisi opiskella. Voisin silloin uusia Lammikon ja Verilammikon ulkoasut. Lokakuussa kai sitten vasta.
Petri
Minä pistin pystyyn uuden blogin, jonne naputtelen nimettömänä (vaikka toisaalta en kovin tehokkaasti yritä henkilöllisyyttäni peitellä) tekstiä eräästä itseäni kovin paljon kiinnostavasta asiasta. Loin uuden blogin juuri sen takia, koska en tuntenut voivani kirjoittaa tuolla Korinaa kuopasta -blogin puolella siitä aiheesta.
Anonyymina, tai pseudonyymin takana, kirjoittaminen on loistava idea jos siten pystyy kirjoittamaan vapautuneesti ja rajoituksetta niistä aiheista, joista todella haluaa… Kannattaa toki ainakin kokeilla!
10.09.06 klo 16:54
Miika
Cool, tekisi mieli löytää tuo blogisi.
Kannattaisihan sitä kokeilla ja ehkä kokeilenkin. Ei tuo blogin pystyttäminen ainakaan vaikeata nykyään ole.
10.09.06 klo 17:46
Gocom
Hehe, tuo onkin se ongelma. Miten sinne blogiin löytää jos ei kenenkään halua siitä tietävän, tai ei halua kenenkään tietää kuka on sen takana :D
Voisihan itsekin tuommoista harkita, mutta on minulla muutama “salainen” blogi jossa ei ole vielä kukaan käynyt, lukuunottamatta minua. Tosin tuo blogi on vain ulkoasun testauksia varten ;)
11.09.06 klo 07:48
Miika
Voihan sitä “salaista” blogiakin mainostella käyttämällä sitä omaa anonyymia nimimerkkiä. Eli kommentoida muiden blogeissa jne.
11.09.06 klo 11:38
Riku
Minäkin olen tuota anonyymina bloggailua harkinnut monet kerrat, mutta aina se on jäänyt. Jotenkin tuntuu turhalta semmoisen ylläpitäminen, kun ei sitä sitten kukaan lue. Vaikka itseään vartenhan sitä blogataan. Mutta silti.
Ja valitettavasti minua on siunattu niin helposti tunnistettavalla kirjoitustyylillä, että jos joku blogituttu sen salaisen blogini löytää, niin eipä siinä sitten enää niin anonyymeja ollakkaan.
11.09.06 klo 20:41