Tiistaina 20. kesäkuuta 2006 kategoriassa Elämä

Hyvä, shortsit löytyivät lopulta. Farkuissa tämä helle onkin käynyt jo sietämättömän tukalaksi. Hölmöyksissäni ehdin käydä jo rullaluistelemassakin farkut jalassa ja tukalaahan se oli.

Eilen en jaksanut edes poistua sisätiloista, lämpö lamautti. No, pari kertaa kävin takapihalla istuskelemassa. Pihatuolilla on mukava löhöillä ja kuunnella walkmanista musiikkia, ehkä samalla lueskellen. Ainoat, mitkä puuttuvat ovat kunnollinen pehmustettu lepotuoli keskellä nurmea ja kannettava tietokone. Läppärin avulla saisi tietokonepuuhatkin siirrettyä raikkaaseen (lue: tukalaan) ulkoilmaan.

Äsken tulin ulkoa. Taluttelin siellä pari tuntia polkupyörää. Talutin siitä syystä, että pyörän sekä etu- että takakumi olivat puhki. Pyörä seisoi noin kuusi tuntia bussipysäkin vieressä ja tuona aikana joku hassun hauska henkilö oli saanut idean puhkoa pyöräni renkaat.

Viikon sisällä samainen polkupyörä on aiheuttanut muutakin harmia. Jokunen päivä sitten polkiessani päätin alkaa keulia ja kun vetäisin tangosta, irtosi toinen tuppi. Menetin tasapainon ja aloin syöksyä kohti hietikkoa. Tuntui kuin ilmalento olisi kestänyt kauankin, sillä ennätin ajatella sen aikana monenmoista. Makasin kohta mahallani hiekalla ja nousin vasta, kun suurin kipu oli hellittänyt. Onneksi kukaan ei ollut näkemässä.

2 kommenttia

  • hejoko

    Oliko tunne “elämäni lipuu silmieni ohitse”?

    23.06.06 klo 17:06

  • Miika

    Hmm, ei ihan. Enemmänkin mietin sitä, että “mitä helkuttia oikein tapahtuu”.

    30.06.06 klo 20:26

Jätä kommentti